Kemiallisessa kasvinsuojelussa käytetään teollisesti valmistettuja kasvinsuojeluaineita. Ne ovat eräs tutkituimmista kemikaaliryhmistä. Kasvinsuojeluaineita käytetään rikkakasvien, tuholaisten ja sienitautien torjuntaan viljelykasveista sekä säätelemään niiden kasvua. Suomessa on sallittua käyttää vain niitä kasvinsuojeluaineita, jotka Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes on hyväksynyt. Ennen hyväksymistä Tukes käy läpi laajat tutkimusaineistot ja arvioi tarkoin kasvinsuojeluaineen ominaisuudet, kuten vaikutukset terveyteen ja ympäristöön.

Mappeja hyllyssä

Kasvinsuojeluaineilla voisi olla haitallisia vaikutuksia, ellei niiden hyväksymistä ja käyttöä olisi tarkoin säännelty. Kasvinsuojeluaineiden lupamenettelyllä varmistetaan, etteivät ne oikein käytettynä aiheuta vaaraa terveydelle ja ympäristölle ja että ne ovat käyttötarkoitukseensa riittävän tehokkaita.

Kasvinsuojeluaineen kehittänyt tai sitä valmistava yritys teettää tehoaineella ja sitä sisältävällä valmisteella hyväksymisen edellytyksenä olevat tutkimukset. Tutkimusvaatimukset säädetään EU-tasolla. Tutkimusmenetelmien tulee olla kansainvälisesti (OECD) hyväksyttyjä ja tutkimuksia tekevien laitosten asianmukaisesti auktorisoitu.

Lue lisää...

Laboratorio

Kasvinsuojeluaineiden kirjo on laaja. Kasvinsuojeluaineessa on aina vähintään yksi tehoaine, sekä valmisteen formulointiin tarvittavia apuaineita. Kasvinsuojeluaineiden kehittäminen tehoainemolekyylistä kaupalliseksi tuotteeksi on kallista, kustannus on 200 – 300 miljoonaa euroa. Aikaa kehitystyöhön ja testaukseen menee noin kymmenen vuotta, minkä päälle tule vielä aika joka menee rekisteröintiprosessin läpiviemiseen.

Lue lisää...

Traktori ja ruiskutuskone

Kasvinsuojeluaineiden käyttötarve vaihtelee viljelykasvista ja vuodesta toiseen. Suurin käyttökohde tehoainemäärinä mitattuna on rikkakasvien torjunta ja sen jälkeen kasvitautien torjunta. Hehtaaria kohden laskettuna eniten tehoaineita käytetään erikoiskasveilla, kuten perunalla, vihanneksilla ja sokerijuurikkaalla. Marjojen lisäksi ne ovat viljelykasveja, joilla viljelyn onnistuminen ja sen kannattavuus on suuresti kiinni kasvinsuojelun onnistumisesta.

Torjuntatyöntekijä

Ns. tavanomaisessa viljelyssä kasvinsuojeluaineita käytetään aina havaintoihin ja kasvintuhoojan tunnistamiseen perustuvan tarpeen mukaan. Kasvien ja kasvituotteiden terveys turvataan ensisijaisesti ennakkotoimenpitein parantamalla kasvien kilpailukykyä rikkakasveja, kasvitauteja ja tuhoeläimiä vastaan. Jos tarpeenmukaiset kasvinsuojelutoimet jätetään tekemättä, on vaarana että esimerkiksi tautien tai tuholaisten vuoksi sato menetetään tai se ei ole laadultaan käyttökelpoista.

Kasvinsuojeluaineita tulee käyttää integroidun torjunnan (IPM) periaatteiden mukaisesti. IPM tarkoittaa kaikkien mahdollisten ja sopivien torjuntamenetelmien yhdistettyä käyttöä, kun ehkäistään ja torjutaan kasvintuhoojien aiheuttamia tappioita. Kasvinsuojeluaineita ja muita torjuntakeinoja käytetään sen mukaan kuin ne ovat taloudellisesti perusteltuja ja niin että terveydelle ja ympäristölle aiheutuvat riskit minimoidaan.

Lue lisää...

Maalaismaisema

Kasvinsuojeluaineen aiheuttamat riskit ympäristölle tutkitaan ja arvioidaan ennen kuin tehoaineelle ja valmisteelle haetaan ja annetaan hyväksymistä. Kasvinsuojeluaineilla on suuri vaikutuspotentiaali – pieni ainemäärä saa paljon aikaan. Jotta riskit haitallisista vaikutuksista ympäristöön olisivat hallinnassa, asetetaan valmisteiden käytölle tarpeen niin vaatiessa rajoituksia.

Lisätietoja: Tukesin sivuilla.

Multaa

Peltoviljelyssä kasvinravinteet (lannoitteet) levitetään peltoon sen mukaan, miten suurta ja millaista satoa tavoitellaan ja millainen pellon ravinnetilanne ennestään on (>> viljavuustutkimus). Kasvien ottamista ravinteista suurin osa poistuu pellosta korjattavan sadon mukana.

Hyvän sadon lisäksi viljelyssä on tavoitteena, että peltoon levitetyt ravinteet tulisivat mahdollisimman tarkoin otetuiksi talteen korjattavan sadon mukana. Ylimääräiset peltoon jäävät ravinteet ovat alttiina ravinnevalumille ja ne voivat päätyä vesistöihin niitä rehevöittämään. Pellon ravinnetase – peltoon lisättyjen ravinteiden määrä vähennettynä sadon mukana poistuneella määrällä – olisi kasvukauden aikana saatava mahdollisimman pieneksi.

Rikkakasvit, kasvitaudit, tuholaiset sekä viljan lakoontuminen heikentävät viljelykasvin kykyä sitoa ravinteet korjattavaan satoon, joten em. tekijöiden hoitaminen pois kasvinsuojelullisin keinoin – kasvinsuojeluaineet mukaan lukien - on vesistöjen kannalta tärkeää.

Peltomaisema

Biodiversiteetti tarkoittaa eliölajiston runsautta ympäristössä. Erilaisissa ympäristöissä elää erilaisia eliöitä; metsän eliölajisto on erilainen kuin esimerkiksi vesistön ranta-alueiden eliöstö. Metsästä raivatun pellon eliöyhteisö ei ole luonnontilassa oleva ympäristö vaan se on ihmisen toiminnan muokkaama alue, samoin kuin ranta-alueet jotka pidetään avoimena karjaa laiduntamalla.

Monet eliölajit hyötyvät ihmisen toiminnasta ja ovat siten päässeet uusille elinalueille, esimerkiksi kun ihminen on raivannut kuusimetsän pelloksi. Pelloilla, laidunalueilla, taajamissa jne. elävät eliöt eivät välttämättä kuulu paikalla olleeseen alkuperäiseen luontoon. Kasvintuotannon kannalta oleellista on, että pellolla on niitä lajeja jotka hyödyttävät kasvinviljelyä, kuten esimerkiksi maaperäeliöt, pölyttävät hyönteiset, jne. Peltoympäristöllä on ruoantuotannon lisäksi myös muita arvoja ja käyttötarkoituksia, kuten mm. energiantuotanto, metsästys ja maisemointi.

Lue lisää...

Tuoteväärennös on laiton tuote, joka on tahallisesti valmistettu muistuttamaan alkuperäistä tuotetta. Väärennöksiä tehdään vaatteista, lääkkeistä, elintarvikkeista, autojen varaosista, kosmetiikasta - kaikkia tuoteryhmiä väärennetään. Myös kasvinsuojeluaineista tehdään väärennöksiä ja niitä on tavattu myös meillä Suomessa.

Väärennetty kasvinsuojeluaine voi olla vaarallinen samalla tavalla kuin esimerkiksi väärennetty lääke. Vaikka väärennys poikkeaisi alkuperäisestä vain vähän, ei kuitenkaan ole takeita siitä, että se vastaisi esimerkiksi terveys-, ympäristö-, työturvallisuus-, jäämä-, kuljetus-, teho- jne. ominaisuuksiltaan alkuperäistä.

Pahimmassa tapauksessa viljelijän sato voi tuhoutua tai satoon jää jäämiä laittomista aineista, jolloin se on käyttökelvotonta. Myös peltoon voi jäädä jäämiä, jotka haittaavat seuraavan vuoden viljelykasvia. Koko tuotannonala voi laittomien jäämien vuoksi myös menettää maineensa ja syyttömätkin viljelijät tulolähteensä.

Väärennösten osuus EU:n alueella käytetyistä kasvinsuojeluaineista kasvaa koko ajan. Euroopan kasvinsuojeluainevalmistajien järjestö ECPA:n mukaan laiton kasvinsuojeluainekauppa on laajaa, arvion mukaan jopa 5-7 % EU:ssa myydyistä kasvinsuojeluaineista on laittomia. EU:ssa erityisesti rinnakkaistuonnin varjolla liikkuu väärennöksiä valtioiden välillä koko ajan enemmän ja enemmän.

Lisää tietoa kasvinsuojeluaineiden väärennöksistä oheisessa linkissä: Väärennys-esite pdf-linkkinä

Tullivirkailija

Suomen tulli pysäytti erän hyönteisten torjunta-ainetta

Syyskuussa 2013 Suomen tulli pysäytti 200 kilon erän tiametoksaami-valmistetta, joka oli matkalla Lappeenrantaan Suomessa toimivalle vastaanottajalle. Asiakirjojen mukaan aine oli lähtöisin Kiinasta. Tehoaineen lisäksi muuta tietoa aineen ominaisuuksista tai käyttötarkoituksesta ei asiakirjoissa ollut.

Pahvitynnyri

Aine vaikutti kopiolta Syngentan Actara-valmisteesta (tuhohyönteisten torjunta), jota ei ole rekisteröity Suomessa. Aine oli pakattu pahvitynnyreihin, joihin oli merkitty ainoastaan tehoainetiedot. Valmisteesta tehtiin analyysi, joka osoitti sen sisältävän paitsi tehoaineen ilmeistä kopiota, mutta myös kahta toksikologisesti epäilyttävää epäpuhtautta sekä pienen määrän yhtä aivan muuta tehoainetta. Aine tuhottiin Suomen tullin valvonnassa ja vastaanottajan kustannuksella.